Tekstit

Salitreenit tulille

Torstaina tuli käytyä sitten salilla piiiiitkästä pitkästä aikaa! En edes muista, montako vuotta edellisestä kerrasta on... Ainakin viisi, varmaan enemmänkin. Silloin kävin kunnan omalla kuntosalilla, mutta nyt tuli tutustuttua meidän pikkukylän toiseen saliin, joka on paikallisen fysioterapiayrityksen yhteydessä. Ihan kiva sali, vaikka pieni tietysti ja enemmän laitteita kuin vapaita painoja. Ostin 10 kerran kortin kunnan virkistysrahoilla, ja eipä tuo paljon kustantanut vaikka yksityinen sali onkin. Hetken jo pelkäsin, että salikamu tekisi taas oharit kuten viime viikolla, mutta yhdessä mentiin ja oli tosi kivaa! Hän sanoi jo etukäteen aikovansa käyttää kuulokkeita treenin ajan, mikä sopii mulle; menen itsekin salille tekemään treeniä enkä juttelemaan, mutta yhdessä sovitut salitreffit saavat kyllä sitoutumaan paremmin ja tulee varmemmin lähdettyä kun on sovittu juttu. Kaveri ainakin kiitteli vuolaasti että tuli lähdettyä, niin varmasti mennään vielä uudestaankin. Ja onhan tuota 9/10

Tammikuu taputeltu

Kuva
Niin se olis tammikuu taputeltu ja aika lyödä madonluvut tiskiin! Paino on alkanut taas tippua ja uusia numeroita nähtiin jo vaa'assa viime viikolla, mutta tänään kroppa on uupunut ja se näkyy lukemissa. Vähän harmittaa, mutta tiedän, että asioita tapahtuu eli vielä se sieltä alas tulee ja humisten. Eipä tämä laihtuminen ole tasaista alamäkeä ollut missään vaiheessa. Lenkillä tuli viime kuussa rampattua peräti 30 kertaa, kahtaa päivää vaille joka päivä. Pääsikö se lenkkikärpänen sittenkin puremaan? En tiedä, mutta olen monta kertaa kiittänyt itseäni siitä, että ostin viime syksynä lopultakin sopivat ja hyvät ulkohousut itselleni! Enää ei huono sää ole tekosyy jättää lenkkejä väliin, ja ei tarvi pelätä paleltumista tuulisellakaan kelillä. Nyt kun myös vanha toppatakki mahtuu taas päälle, on lenkkeily kirpeissä talvikeleissä ollut jopa aidosti mukavaa! Vielä kun lumet tästä sulavat ja saa laittaa taas lenkkarit jalkaan niin...!!! 1/2022 askelmäärät 1/2022 lenkkitilastot Ahkeran lenk

Kalorilaskuri kuumana

Viime viikon keskiviikkona palasin vanhan rakkaan viholliseni eli kalorilaskurin pariin. Sanon "viholliseni," koska kokemukseni mukaan kalorien laskeminen johtaa loppupäässä siihen, että vedän energiatasot liian alhaalle ja alan voida huonosti. Nyt kuitenkin kun päätin aloittaa taas tiukemman ketodieetin, on makrojen laskeminen aika välttämätöntä alkuvaiheessa. Vielä mennään kuherruskuukautta, jolloin jaksan mittoa ja värkätä gramman tarkasti kaiken. Tiedän kuitenkin, että tämä on vain väliaikaista ja kunhan ketoosi asettuu kunnolla kohdilleen, voin löysätä hiilareiden suhteen ainakin vähän. Oppii tässä ainakin paremmin taas arvioimaan ja kohtuullistamaan ruokamääriä, vaikka ei mulla sen suhteen syksyllä ollutkaan ongelmia.  Tiukasti olen siis pitänyt hiilarit alhaalla nyt reilun viikon verran. Ihan vielä ei ole keho sopeutunut ketoosiin; pää on vaihtelevasti kipeä, jalat tuntuvat raskailta ja uni on katkonaista. Muistan kyllä, että viimeksikin kesti tovin aikaa ennen kuin el

Laihdutus parisuhteessa - uhka vai mahdollisuus?

Viime maanantaina aloitin taas siirtymisen tiukempaa ketolinjaa kohti. Tässä talvella olen harrastanut enemmän VHH-tyyppistä ruokavaliota ja antanut itselleni enemmän liekaa hiilihydraattien suhteen, mutta nyt on aika alkaa taas tosissaan tekeminen.  Osasyynä tähän on se, että uusi miesystävä on myös kiinnostunut kokeilemaan ketogeenistä ruokavaliota. Kaksin aina kaunihimpi, eikös vain? Hänelle tämä ruokavalio on täysin uusi kokemus. Vaikka pidänkin ihmisten opettamisesta ja tiedon jakamisesta, niin huomaan jo nyt, kuinka ärsyttävää se voi olla, jos toinen on sellaista ihmistyyppiä, joka tekee ensin ja miettii vasta sitten. Minusta kun asioihin pitäisi ensin perehtyä! Varsinkin kun se muutos aiempaan hiilaripohjaiseen ruokavalioon voi olla melko työläs, jos ei ole yhtään tottunut tuijottelemaan tuotteiden ravintosisältöjä ja ainesosaluetteloita. Vaatii itseltä pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä--mitä tietenkään pahimman ketoflunssan raivoisassa aivosumussa ei tahdo juuri löytyä... No

2021 yhteenveto ja 2022 ajatuksia

Suunnitelmien mukaisesti otin joulukuun rennommalla asenteella, mikä odotettavasti näkyi myös vaakalukemassa. Laitetaanpa tähän alkuun siis heti vuoden 2021 viimeinen punnitus:  1.3. 127,7 kg (alkupaino)  1.12. 107,2 kg (edellinen välimittaus) 31.12. 108,7 kg (+1,5 kg) Kokonaispudotus -19 kg Jouluviikon vietin uuden miesystävän kanssa Berliinissä ja siellähän ei kaloreita laskettu eikä ruoissa pihtailtu. Käveltiin kyllä toki paljon, mutta syötiin enemmän. Välipäivinä tietoisesti kiristelin ruokavaliota sen verran, että sain vuoden loppuun siedettävät lukemat kirjattua. Toisen lomapätkän vietin nyt viime viikolla, kun lapsi oli vielä joululomalla, eli maanantaina vasta starttasi varsinainen paluu arkeen. Maanantain vaakalukema olikin taas korkeampi, mutta ei anneta sen haitata! Mitä viime vuodesta jäi sitten lopulta käteen? Tätä olen miettinyt, ja lopullista vastausta en oikein vieläkään tiedä. Toisaalta tuntuu, että parempaankin pudotukseen olisin pystynyt, mutta toisaalta olen helkkar

-20kg - joko saa huilata?

Näinhän siinä kävi, että loppukuusta vaakanumerot alkoi tippua ja humisten. Mitään sen erityisempää en ole asian eteen tehnyt, pitänyt vaan yllä tiukkaa ruokakuria ja liikunnallista aktiivisuutta. Toinen kuukausi päivittäistä joogaa tuli täyteen eilen, lenkillä kävin vähän vähemmän keleistä ja kiireestä johtuen. 10 lenkkiä on marraskuun tilastoissa kuitenkin, eli keskimäärin joka kolmas päivä on tullut käveltyä. Olen pyrkinyt saamaan päivittäin 5000 askelta kasaan, mutta ihan joka päivä en ole siinä onnistunut; marraskuun keskimääräinen askelmäärä oli 4885 (lokakuussa 5134). Niin kuin urheilijoilta aina kysytään suorituksen jälkeen: noh, miltäs nyt tuntuu? Rehellisesti sanottuna ei hyvältä. Syön aivan liian vähän ja koko ajan on huono ja väsynyt olo. Vaikka tiedän, että pitäisi lisätä energian määrää, silti en sitä ole onnistunut tekemään. Fiilis alkaa olla vähän loppuunpalanut tämän laihdutuksen suhteen. Joulukuu nyt muutenkin haastaa laihduttajan arjen, joten mahtaa olla, että otan t

Ohjakset käsissä

Marraskuun alkupuoli on hujahtanut ohi nopeasti. Oikeastaan mitään merkittäviä muutoksia en ole tehnyt, pitänyt vaan ohjakset tiukasti käsissä ja painanut eteenpäin. Toki mukaan on mahtunut vähän herkkujakin, mutta paino on silti laskenut, kun on pysynyt aktiivisena ja pitäytynyt kohtuudessa. Ehkäpä se koko syksyn kadoksissa ollut motivaatio on lopultakin taas löytynyt.  Kaupasta kotiin kävellessä mietin, miten suhteellista painoon suhtautuminen on. Jollekin toiselle mun tavoitepaino (100 kg) on lähtölaskenta uuteen elämään, se kauhistuttava "ennen"-kuva, jonka julkaiseminen vaatii uskallusta. Mulla siihenkin painoon on vielä melkein 10 kiloa matkaa, mutta silti tunnen oloni niin paljon pienemmäksi kuin ennen. En varmaan viiteen vuoteen ole ollut näin "kevyt," ja kieltämättä odotan mielenkiinnolla, miltä olo tuntuu vielä keveämmissä lukemissa.  Ulkonäön suhteen fiilikset on ristiriitaisempia. Useimmat laihduttajat ovat varmasti mielissään siitä, että kroppa pienenee