Hajatelmia laihdutuksesta

Marraskuun alkupuoli on hujahtanut ohi nopeasti. Oikeastaan mitään merkittäviä muutoksia en ole tehnyt, pitänyt vaan ohjakset tiukasti käsissä ja painanut eteenpäin. Toki mukaan on mahtunut vähän herkkujakin, mutta paino on silti laskenut, kun on pysynyt aktiivisena ja pitäytynyt kohtuudessa. Ehkäpä se koko syksyn kadoksissa ollut motivaatio on lopultakin taas löytynyt.  Kaupasta kotiin kävellessä mietin, miten suhteellista painoon suhtautuminen on. Jollekin toiselle mun tavoitepaino (100 kg) on lähtölaskenta uuteen elämään, se kauhistuttava "ennen"-kuva, jonka julkaiseminen vaatii uskallusta. Mulla siihenkin painoon on vielä melkein 10 kiloa matkaa, mutta silti tunnen oloni niin paljon pienemmäksi kuin ennen. En varmaan viiteen vuoteen ole ollut näin "kevyt," ja kieltämättä odotan mielenkiinnolla, miltä olo tuntuu vielä keveämmissä lukemissa.  Ulkonäön suhteen fiilikset on ristiriitaisempia. Useimmat laihduttajat ovat varmasti mielissään siitä, että kroppa pienenee

Loppuihan se lokakuu lopultakin! En ole koskaan pitänyt lokakuusta, eikä ylittänyt odotuksia tämäkään vuosi: rakkauselämä otti kovan kolauksen ja hetken jo meinasi synkkyys voittaa, mutta ehkä tämä tästä taas. Toissa viikolla lomailin muutaman päivän kaupungissa ja oli kyllä taas tarpeellinen irtiotto. Jotenkin se vain helpottaa, kun jättää kotiympyrät taakse ja elää hetken vain itselleen. No, loman jälkeen vaaka tietysti on lukenut taas madonlukuja, mutta näissä eronjälkeisissä fiiliksissä se tuntuu vähäiseltä murheelta. Juuri ennen vkl-lomaa käytiin jo 111 kg lukemissa (ahdistuneena en saa syötyä...), eli kyllä sitä edistystäkin tapahtuu, vaikka hetkellisesti turvottaakin. En nyt enää haaveile 100 kilon maaliinpääsystä vuoden loppuun mennessä, mutta alle 110 päästään suht varmasti jos nyt pidän kutini.  Ensimmäinen täysi kuukausi joogaa 😍 Jos jotain positiivista pitää lokakuusta hakea, niin liikuntaa olen harrastanut kohtuullisen ahkerasti. Lenkillä tuli käytyä keskimäärin melkein j