Hajatelmia laihdutuksesta

Ensimmäisessä postauksessani heitin projektini olevan "kuherruskuukausi-vaiheessa", sen kummemmin aihetta avaamatta. Ajattelin sen positiivisen kautta, sellaisena intohimoisen heittäytymisen aikana, kun haluaa omistautua jollekin kokonaisvaltaisesti. Vaikka sitä joutuukin toppuuttelemaan itseään ettei mene liiallisuuksiin, on se alkuinnostus aina yhtä huumaavaa!  Tällä viikolla sattui töissä niin, että työkaverini päätti ilahduttaa minua ja toista työkaveriani ostamalla suklaakeksejä ja leipäjuustoa iltapäiväkahville. Hän itse on uudenvuodenlupauksena syömättä sokerisia herkkuja koko vuoden, eli keksit siis todellakin olivat meitä varten. Tilanne oli mielenkiintoinen. Söin keksin, puolittain kohteliaisuudesta, mutta toisaalta myös tiedostaen, että yksi pieni keksi ei ketoa pilaa ja nautin sen ilman katumusta.  Tiedän, että ihana ystäväni ei olisi todellakaan loukkaantunut, jos olisin kieltäytynyt. En vain vielä ole valmis puhumaan mistään laihdutusjutusta, oikeastaan paljon

 Päätin sitten jostain mielenpistosta haastaa itseni 4 viikon kahvakuulatreeneihin. Salitreeni on tässä kevään aikana alkanut taas kiinnostaa, mutta eihän sinne voi mennä koska korona. Pari kuulaa kuitenkin pölyttyy kotona, niin googlailin sitten aloittelijoille sopivia ohjelmia ja hetken päästä olin jo testaamassa ensimmäistä.  Beginner kettlebell workout , linkki vie NerdFitnessin sivuille, mistä löytyy ohjelman liikkeet videolla ja muutakin mielenkiintoista! Kaikki muu kyllä sujuu paitsi yhden jalan kyykyt (argh). Täytyy korvata ne jollain muulla, eipä siinä. Eihän tämä nyt mikään supertreeni ole, mutta pointtina onkin enemmän herätellä kehoa taas toimimaan ja treenaamaan laiskojen vuosien jälkeen. Kahvakuula on kuitenkin tehokas vempele, joten luulisi 4 viikon treeneissä jo jotain tuntumaa saavan! (Tällä hetkellä sattuu, mutta sepä nyt oli odotettavissa.) Vähän vaivaa taas kaikkihetimullenyt -syndrooma. Ketoa takana vasta viikko, vielä menee kaikki hyvin eikä kyllästytä, mutta aj

 Olen viimeksi pitänyt laihdutusblogia vuonna 2014. Kolmisenkymmentä kiloa sitten. Montaa postausta se ei silloinkaan kestänyt, kuten ei kestänyt laihdutuskaan. Vuosiin on mahtunut lihavampia ja laihempia aikoja, onnellisia ja vähemmän onnellisia aikoja. Elettyä elämää. Ja taas ollaan tällä matkalla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin alkaa erottaa omassa toiminnassaan toistuvat kuviot--lihomisen kaudet, jolloin eletään hedonistin tavoin, ja laihtumisen ajat, keventäjän elämä. En näe lihomisia epäonnistumisina. Ne ovat vain osa elämää, minulle henkilökohtaisesti siis.  Kohtuus ei ole luontaista minulle. Äärilaidat houkuttavat enemmän, ja tämä jos mikä näkyy radikaalisti heilahtelevissa ruokailutottumuksissani. Jään helposti sokerikoukkuun, joten sokerilla possuttelun vastapainona on tietysti lähes täydellinen sokerittomuus. On helpompi mennä täysillä toiseen laitaan kuin löytää se Graalin malja, Kultainen Keskitie.  Tämänhetkinen projekti on kypsynyt kevätpäivien valostuessa ja &quo