Hajatelmia laihdutuksesta

Laihdutusblogien kulta-aikaan 2010-luvun taitteessa monet blogit julkaisivat listoja tavoitepalkinnoistaan. Osa palkitsi itsensä viiden kilon laihtumisesta, osa jopa jokaisesta kilosta. Raksi ruutuun ja olet ansainnut uudet lenkkarit tai manikyyrin. Palkinnot olivat yleensä vaatteita tai muuta ulkonäköön liittyvää, joskus jopa ulkomaanmatkoja jos lopulliseen tavoitteeseen päästiin; sitä en tiedä, pääsikö kukaan koskaan näitä ultimaattisia palkintojaan lunastamaan. Itse en ymmärtänyt tätä palkintorumbaa koskaan. En muutenkaan kyllä lahjo itseäni esim. syntymäpäivä- tai joululahjoilla, mutta jotenkin tuo materialistinen lähestymistapa laihdutukseen tuntui silloin ja tuntuu edelleen vieraalta. Eikö laihtuminen itsessään palkitse tarpeeksi? Parantunut jaksaminen, pienentynyt vaatekoko, eikö ne varsinaiset painonpudottamisen tuomat hyödyt itsessään riitä motivoimaan? Parempihan se tietysti on palkita itsensä jollain muulla kuin ruualla, mikä itselle on se vakioratkaisu (ei hyvä, tiedän), mu

 Viime postauksessa puhuin motivaatio-ongelmista, ja samoissa ajatuksissa junnaan edelleen. Painotilastoja kun katselin, tajusin että olen nyt pyörinyt samoissa lukemissa jo 3 kuukautta eli mitään edistystä ei siis ole tullut. Jaksan olla "tiukkana" muutaman viikon ja sitten viikonloppu menee mässäillessä, ja taas saa aloittaa homman alusta. Kuulostaako tyypilliseltä? Syksy tulee ja huomaan makeanhimon heräävän samaan aikaan kun ilmat viilenevät. Viime vuonna lopetin laihdutuksen elokuun loppuun ja käytin talven ottamalla melkein kaikki pudotetut kilot takaisin. Pelkään todella, että nyt käy samoin, enkä millään jaksaisi taas ensi keväänä aloittaa talvikilojen laihduttamisesta kun tätä urakkaa on muutenkin ihan riittävästi jäljellä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tunnen tällä hetkellä olevani vaarallisen lähellä sitä pistettä, että lyön hanskat tiskiin ja alan taas lihoa. Eli kynsin ja hampain yritän siis pitää kiinni motivaation rippeistä, mutta samalla tuntuu että jonkin