Hajatelmia laihdutuksesta

Kolme kuukautta projektia takana. Olen koettanut joogailla ahkerammin kun kuulatreenit jäi pois, vaihtelevalla intensiteetillä. Lenkkeilyn/pyöräilyn suhteen on ollut aika heikkoa, mutta kunhan ilmat tällä viikolla lämpenee niin tarkoitus olisi kulkea taas pyörällä töissä. Ruokavalio sujuu kuitenkin jo vankalla rutiinilla ja tuloksia on tullut hyvin, joten mikäs tässä, eteenpäin vain!  1.3. 127,7 kg (alkupaino)  20.4. 120,1 kg (edellinen välimittaus) 31.5. 115,9 kg Kokonaispudotus -11,8 kg. 

 Projektin ensimmäinen isompi välietappi lähestyy uhkaavasti. Mielessäni olen asettanut juhannukselle tietyn tavoitepainon ja vielä olisi 3 kg matkaa siihen. Paino on tässä kuussa tippunut taas hitaasti, mikä ei sinällään haittaa, mutta nyt kun on ollut pakko pitää taukoa kuulailusta, tuntuu tuo 3 kiloa vähän turhan paljolta tähän vauhtiin. Yritän valmistella itseni pettymykseen ja iloita onnistumisista, mutta toisaalta tässä olisi vielä aikaa tsempata... Mieli on altis ylilyönneille (ja treenitauko kai on jo todiste yhdestä sellaisesta!); omat taipumukset tiedostaen edetään taas varoen.  Keto ei vielä varsinaisesti töki, mutta pientä lipsumista alkaa olla ilmassa. Ei se ruoka itsessään, vaan se jatkuva ruuan laittaminen ja ennakointi! Ennen ostin monesti kaupan valmiskeittoja lounaaksi, kun tykkään kevyemmistä lounaista, mutta valmissalaateista en tykkää yhtään. Tai ainakaan meidän lähikaupan valikoimasta ei löydy hyviä. Tällä viikolla olen ostanut pussin salaattisekoitusta (kaali-por

 No niin, nyt se sitten tapahtui. Nimittäin urheiluvamma. Perjantaina kahvakuulaillessa revähti takareisi ja nyt pitää sitten heittää kuulatreenit tauolle hetkeksi. Jalka oli tuntunut rasittuneelta jo ehkä viikon ajan, ja viimeistä settiä kyykätessä jokin "napsahti." Ei nyt aivan massiivisen kipeä, eli lääkärille asti ei ehkä tarvi mennä. Eilen joogasin varovasti kun jalka tuntui jo paremmalta, ja taidankin nyt keskittyä hetkeksi lihashuoltoon.  Harmi, että melkein sain 8 vko putken pidettyä katkeamattomana, ja tähän se sitten tyssäsi. No, näitä sattuu. Keskiviikkona juhlistin erään painotavoitteen täyttymistä: talvikilot kuitattu, eli olen samassa painossa kuin viime syksyn viimeisessä kirjauksessa. Sushi oli hyvää pitkän tauon jälkeen! Vielä ei ketoilu ole pahemmin alkanut tökkiä, joten samalla linjalla jatketaan. 

 Otin tässä pari päivää sitten kroppakuvia ja vertasin niitä maaliskuussa otettuihin. Hassua, että monen kilon pudotuksen jälkeen näytän kuitenkin isommalta tuoreissa kuvissa! En ole mittaillut itseäni pitkään aikaan, mutta vaatteista ja kehosta tuntee, että rasvaa on lähtenyt ja lihakset tiivistyneet. Erityisesti perseestä ja reisistä on varmasti lähtenyt senttejä, mahasta ei niin paljoa.  Yritän tietoisesti olla kiinnittämättä fanaattista huomiota kaikkiin mahdollisiin muutoksiin. Painon seuraaminen on ainut asia, jota teen päivittäin. Tunnen itseni. Tiedän, että numeroista tuppaa helposti tuleman pakkomielteitä itselleni, ja tätä koetankin torjua säännöllisellä mutta yksinkertaisella seurannalla. Karaistusta, tai altistushoitoa, jotain sen suuntaista. Kun näen painon päivittäiset vaihtelut, niistä tulee normaaleita, ja minun ei tarvitse punnitessa miettiä, painoinko eilen ehkä vähemmän? Enemmän? Numeroitahan ne vain ovat, eivät mitään muuta kuin maallinen massani.  (En kuitenkaan sa