Hajatelmia laihdutuksesta

 Viime postauksessa taisin mainita saaneeni aktiivisuusrannekkeen käyttööni. Suhteeni näihin vempeleisiin on ollut kielteinen lähinnä siitä syystä, että tiedän olevani datahullu. Hurahdan numeroihin ja seurantaan ja homma menee väistämättä pakonomaiseksi suorittamiseksi, joten olen sitten vältellyt menestyksekkäästi ko. laitteiden käyttöä lähes koko elämäni ajan.  Nyt tuollainen vekotin sitten putkahti elämääni ja päädyin sen ottamaan sen käyttööni. Ensisijaisesti minua kiinnosti tietää, minkä verran askelia päivittäin kerään--kuinka kauas ihanteellisesta 10 000 askeleen määrästä jään? Noh, tulos ei ollut kovin mairitteleva: työpäivän aikana kerään keskimäärin vain 3000 askelta, ja siihenkin määrään saa tietoisesti tehdä työtä. Jos töiden lisäksi en kampea itseäni lenkille, jää koko päivän tulos helposti reilusti alle 5000 askeleen. Kauas jäädään siis ideaalista ja jotenkin tuntuu toivottomalta edes tavoitella kympin lukemia kun jo puolet siitä on työn alla saavuttaa!  Laskin siis päiv

Pari viikkoa sitten homma tuntui pelittävän ja paino laski ensimmäistä kertaa alle kesäkuun alimman mittauksen. 112 kiloa näkyi jo lupaavasti vaa'alla muutaman päivän, mutta mitäs sitten kävikään? Flunssa iski, ja siinä kotona saikkupäiviä vietellessä paino tietysti taas nousi monta kiloa. Kyllä koetellaan ihmislasta! Yritän keskittyä positiivisiin puoliin:  - en vetänyt hommaa niin läskiksi kuin olisin voinut. Pidin pääni kylmänä ruokailujen suhteen ja vaikka lipsuin (tietenkin), en antanut ahmimiselle valtaa ja palautuminen arkeen on sujunut hyvin.  - jooga jäi välistä neljänä päivänä, mutta syyskuussa tuli tehtyä kuitenkin 17 treeniä eli keskimäärin silti joka toinen päivä! Lenkilläkin olen käynyt muutaman kerran, eli jotain pientä edistystä sentään. - ruokavaliossa mennään nyt keton lisäksi pätkäpaastoillen 10 tunnin syömisikkunalla, eli syön aamupalan klo 9 ja iltaruoka/pala syöty viimeistään klo 19. Ihan hyvin keho on jo tottunut tuohon ruokarytmiin, nyt kun vaan saisi vaa