Askel, askel, ja vielä yksi askel

 Viime postauksessa taisin mainita saaneeni aktiivisuusrannekkeen käyttööni. Suhteeni näihin vempeleisiin on ollut kielteinen lähinnä siitä syystä, että tiedän olevani datahullu. Hurahdan numeroihin ja seurantaan ja homma menee väistämättä pakonomaiseksi suorittamiseksi, joten olen sitten vältellyt menestyksekkäästi ko. laitteiden käyttöä lähes koko elämäni ajan. 

Nyt tuollainen vekotin sitten putkahti elämääni ja päädyin sen ottamaan sen käyttööni. Ensisijaisesti minua kiinnosti tietää, minkä verran askelia päivittäin kerään--kuinka kauas ihanteellisesta 10 000 askeleen määrästä jään? Noh, tulos ei ollut kovin mairitteleva: työpäivän aikana kerään keskimäärin vain 3000 askelta, ja siihenkin määrään saa tietoisesti tehdä työtä. Jos töiden lisäksi en kampea itseäni lenkille, jää koko päivän tulos helposti reilusti alle 5000 askeleen. Kauas jäädään siis ideaalista ja jotenkin tuntuu toivottomalta edes tavoitella kympin lukemia kun jo puolet siitä on työn alla saavuttaa! 

Laskin siis päivittäisen tavoitteen tuohon 5000 askeleeseen ja se tuntuu tähän hetkeen riittävältä. Monena päivänä olen käynytkin kävelemässä lyhyitä lenkkejä eli jotain hyötyä kai tuostakin rannekkeesta on ollut. Ainakin toistaiseksi se vielä motivoi liikkumaan, vaikka tuo jatkuva sadekeli kyllä pistää lenkkihalut koetukselle...

Vaaka puolestaan on vaikeampi rakkine taivuttaa omaan tahtoonsa. Flunssapöhötykset sain karistettua, mutta nyt jumitetaan sitten 112-kilon lukemissa taas. Ei laske ei, ja jos laskee niin kohta taas pomppaa ylös. Syömiset on pysyneet kurissa, joten onko nyt sitten liikunta mikä pitää painoa koholla? Äääh ei tästä taas ota selvää. Harkitsen punnitusvälien pidentämistä, mutta toisaalta yritän edelleen opetella sietämään kaikenlaiset numerot ruudulla ja suhtautua niihin neutraalisti. En haluaisi antaa vaakanumeron määrittää elämää, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu joka-aamuinen pettymys melko karvaalta niellä... Nooh, katsellaan. 

Liikuntamäärien kasvattamiseen olen kyllä tyytyväinen. Flunssasta toipumisen jälkeen olen joogannut joka päivä, ja lenkkeilyäkin on tosiaan tullut harrastettua. Lapsi on innostunut mukaan kävelyseuraksi, niin ihan kiva käydä vähän yhdessä ulkoilemassa. Jos vaaka ei muutosta näytäkään, niin peilistä se alkaa pikkuhiljaa jo huomata, mikä vaikutus liikunnalla on. Keskitytään sit taas siihen positiiviseen tekemiseen (vaikka vittu ei jaksais, niin silti).