Läskiviha ja piikki lihassa

Tunnustan: kävin koronarokotuksessa. 

En ole kertonut tästä oikeastaan kenellekään, lukuunottamatta ulkomailla asuvia ystäviäni. Somessa ihmiset ottavat tohkeissaan kuvia rokotuskorteistaan, hehkuttavat ja samalla sanattomasti julistavat tehneensä kansalaisvelvollisuuden. Minä en saa sanottua edes työkavereille, että joo, otin piikin jo kuukausi sitten. 

Miksi? Koska sain rokotteen riskiryhmäläisenä, lihavuuden takia. 

Täytyy myöntää, että on ollut yllättävää törmätä omaan läskivihaansa tässä asiassa. Päänsisäinen vastarinta on ollut kovaa. Kesti melkein kaksi viikkoa ennen kuin sain itseni ylipuhuttua edes soittamaan rokotenumeroon, vaikka BMI:n mukaan olen selvästi riskiryhmän puolella. Oikeus minulla rokotteeseen oli. (Ja onhan se sama oikeus kaikilla, ennemmin tai myöhemmin!) 

Olen pyöritellyt asiaa mielessä ja koettanut ymmärtää omaa reaktiotani. Ensimmäinen syy on ilmiselvä: en halua julkisesti myöntää olevani sairaalloisen lihava. En koe oloani sairaaksi, enkä pidä siitä, että niinkin viallisen mittarin kuin BMI mukaan lihavuuteni on sairaus. Tietysti riski on aina riski, mutta silti tuntuu jotenkin väärältä hakea rokote pelkän lihavuuden takia. Tupakointi on varmasti pahempi riski omalla kohdallani kuin lihavuus.

Toisaalta olen myös kohtalaisen yksityinen ihminen, enkä levittele kaikkea tietoa itsestäni ja elämästäni ympäriinsä. Enhän ole kertonut laihdutusprojektistakaan työkavereille, vieläkään. Puhumme kyllä paljon henkilökohtaisiakin asioita ja rokotuksistakin puhutaan usein, mutta en ole halunnut puhua painoon liittyvistä asioista työpaikalla enää pitkään aikaan. Väistämättäkin rokotuksen ollessa rajattu riskiryhmiin olisin joutunut selittämään, minkä takia olen sen saanut; työkaverit kuitenkin tietävät, ettei minulla muutakaan syytä ole. En vain halua selitellä mitään yhtään kenellekään, piste. 

Kolmantena vaikuttavana tekijänä on ehkä omat syyni rokotteen ottamiselle. Koronatilanne asuinpaikkakunnallani on ollut todella rauhallinen koko pandemian ajan, eli todellinen riski sairastua on huomattavasti matalampi kuin ruuhkaisilla seuduilla. Silti koen palavaa kaukokaipuuta ja rakkaudennälkää; haluan tavata uusia ihmisiä ja matkustaa taas, ja mitä pikemmin saan molemmat rokotteet, sitä lähempänä olen vapautta. Eli motiivini eivät tunnu "puhtailta", vaan lähinnä itsekkäiltä. Kun hain piikin lihavuuden verukkeella kuukausi ennen "varsinaista" rokotusvuoroani, veinkö näin pois vuoron joltain sellaiselta, jolle rokote olisi tarpeellisempi? 

Ärsyttää, että vieläkin kannan niskoillani häpeää lihavuudesta. Yritän viimeiseen asti teeskennellä muille, että en ole sitä, ja myönnyn ottamaan tittelin vastaan vasta siinä tilanteessa, kun se hyödyttää minua. Ja silloinkin salaa. Odotin itseltäni parempaa. 

Ehkäpä huomenna otan asian puheeksi työkavereiden kanssa. Jossain vaiheessa se kuitenkin käy ilmi. Eihän kukaan minua pakota kertomaan, mutta jos todella haluan hyväksyä itseni, siihen ei riitä pelkästään se, että tykkään ulkonäöstäni ja pukeudun niin kuin haluan. Salailu on yksi tapa kieltää todellisuus. Ei tunnu hyvältä tajuta, kuinka pahasti sitä vieläkin on juuret kiinni siinä omassa sisäisessä läskivihassa, vaikka paljon työtä on siitä irtautumisen eteen tehty. Kenenkään muun kohdalla en ajattele, että on väärin hakea rokote heti kun se on mahdollista, joten miksi siis ruoskin itseäni?